Karjalan Konepajan menestys on kantanut yli kolme vuosikymmentä. Toimitusjohtaja Simo Salminen etsii yritykselleen jatkajaa.
Metsä- tai metalliteollisuudella ei ole mennyt kovin vahvasti Kaakon kulmalla viime vuosina. Ei myöskään monilla pk-yrityksillä enää rajan sulkemisen jälkeen. Toiset kuitenkin pärjää ja porskuttaa, kuten Parikkalassa toimiva keskiraskaan metalliteollisuuden Karjalan Konepaja.
Vakavarainen yritys on perustettu 1993 ja se työllistää noin 45 henkilöä kahdessa toimipisteessä. Suhdanteet ovat heitelleet, mutta tilauskanta on pysynyt hyvänä.
Nyt yritys on kuitenkin käännekohdassaan: toimitusjohtaja Simo Salminen etsii seuraajaa, joka jatkaisi yrityksen kehittämistä ja hallittua kasvua.
– Itsellä on semmoinen toivomus, että pääsisin vähän vapaallekin. Ikää on jo sen verran, että nuorempaa väkeä tarvittaisiin, 71-vuotias Salminen sanoo suorasukaisesti.
Karjalan Konepaja on myynnissä, mutta Salmiselle on tärkeää, että toiminta siirtyy turvallisesti vastuullisiin käsiin.
– Toivon, että löytyisi joku, joka ottaisi vastuuta niin, että toiminta jatkuu ja kehittyy eteenpäin. Tässä on täydet mahdollisuudet hallittuun kasvuun. Se olisi paras vaihtoehto, että yritys menisi eteenpäin ja henkilöstöllä olisi töitä jatkossakin, Salminen kuvaa.
Karjalan Konepaja -konserniin kuuluu kaksi yksikköä: pääkonttori ja tuotantolaitos Parikkalassa sekä tytäryhtiö Panelian Terästyö Oy Harjavallassa. Yrityksen menestys on huomattu laajemmin: konsernin Harjavallan yksikkö sai Harjavallan kaupungin vuoden 2025 yrityspalkinnon. Aiemmin yritys on saanut Parikkalan kunnan yrityspalkinnon sekä Etelä-Karjalan maakunnallisen yrityspalkinnon.
Tulevaisuutta ajatellen Salmisen tavoitteena on hallittu kasvu.
– En odota mitään isoja hyppyjä, en pidä sitä järkevänä. Mutta moottorimiehenä sanon: jos sitä ei ole kehityksessä mukana, niin kyllä joku sivulta ohittaa. Pitää pysyä kärjessä!
Viiden vuosikymmenen kokemus yrittäjänä ja johtajana on opettanut hänelle ennen kaikkea pitkäjänteisyyden ja yhteistyön merkityksen.
– Ei yksi ihminen pysty yritystä saamaan menestymään, siinä tarvitaan enemmän väkeä. Yhteenkuuluvaisuuden ja yhteistyön merkitys on vain korostunut vuosien varrella, Salminen toteaa.
Kokonaisvaltaista palvelua projektin alusta loppuun
Karjalan Konepaja on hitsaava tilauskonepaja, jolla ei ole omia tuotteita. Yritys on erikoistunut projektiluontoisiin investointikohteisiin teollisuudessa.
– Pyrimme palvelemaan asiakasta alusta loppuun asti – suunnitellaan, valmistetaan, pintakäsitellään, kuljetetaan ja asennetaan. Projekti on valmis vasta, kun tuote on asennettu ja luovutettu, toimitusjohtaja selittää yrityksen toimintamallia.
Konepajan asiakkaat ovat pääosin suuria teollisuusyrityksiä, ja sen toiminta-alue kattaa koko Suomen. Joskus projektit ulottuvat myös ulkomaille. Yksi Konepajan erikoisimmista kohteista oli UPM:n tehtaalle Uruguayhin toimitettu putkisiltaprojekti.
– Se oli aika eksoottinen ja haastava projekti. Isojen kappaleiden erikoiskuljetukset lähtivät täältä ja ne lastattiin Kotkassa. Sitten ne menivät vesiteitse Uruguayhin, matka kesti kolme kuukautta.
Kantaverkkoyhtiö Fingrid on puolestaan työllistänyt konepajaa merkittävästi viime aikoina. Fingrid siirsi kolme varavoimalansa kaasuturbiinia Länsi-Suomesta Joroisten Huutokoskelle.
– Projekti on työllistänyt meitä toista vuotta. Purimme kolme turbiinia: yhden Vaasasta ja kaksi Porista. Kunnostimme noin 100 tonnia niiden rakenneosia Harjavallassa ja valmistimme täällä Parikkalassa 200 tonnia uutta tavaraa. Sitten olemme asentaneet niitä uuteen voimalaitokseen, jonka Fingrid rakensi Huutokoskelle, Salminen kertoo.
Karjalan konepajan kilpailuvaltti on toimitusjohtajan mukaan nimenomaan kokonaisvaltainen palvelu ja ammattitaitoinen henkilökunta.
– Olemme saaneet vuosien varrella asiat hoidettua niin, että asiakkaille on jäänyt positiivinen mielikuva. Toki meillä on myös pitkä kokemus alalta. Mutta silti tämä on sellaista, ettei tässä oikeastaan koskaan ole sopivasti töitä. Aina tilauksia on joko liikaa yhtä aikaa tai liian vähän, hän naurahtaa.
Kysyntäpiikkeihin vastaamista helpottaa se, että konepajalla on Harjavallassa vakiväen lisäksi työntekijöitä, jotka tekevät töitä tarpeen mukaan yksityisyrittäjinä. Salmisen mukaan se tukee sitä, ettei hiljaisempina aikoina tarvitse lomauttaa omaa henkilökuntaa.
Joustavuus ja osaava henkilöstö menestyksen avaimina
Henkilöstön pysyvyys on Karjalan Konepajalla poikkeuksellisen hyvää.
– Meillä työurat ovat pitkiä. Vaihtuvuus on todella pieni, mikä on hyvä asia. Menneenä vuosina meiltä ei oikeastaan lähtenyt ketään, mutta nyt on alkanut tulemaan eläköitymisiä, yritysjohtaja toteaa.
Yritys on panostanut työhyvinvointiin monin tavoin: henkilökunnalle tarjotaan uintilippuja, kuntosalietuja, hierontaa ja sairauskuluvakuutus.
– Pyrimme satsaamaan siihen, että porukka viihtyy ja että työkyky ja jaksaminen säilyy. Henkilökunta arvostaa näitä etuja ja ne kyllä maksavat itsensä takaisin työnantajalle.
Haasteena on kuitenkin osaavan henkilökunnan löytäminen – sama ongelma vaivaa muitakin toimijoita alalla.
– Meillä on oikeastaan koko ajan haku päällä. Parikkala on hyvä paikka, mutta se on kuitenkin sen verran kaukana Lappeenrannasta, Imatrasta ja esimerkiksi Savonlinnasta, etteivät kaikki ole valmiita kulkemaan sitä matkaa joka päivä, Salminen myöntää.
Yksi ratkaisu on oman koulutuksen järjestäminen, mikä on yrityksessä jälleen pohdinnassa.
– Joskus yrityksen alkuvaiheessa järjestimme oman rekrykoulutuksen. Haimme ihmisiä, joilla oli jotain taustaa jo olemassa, ja pidimme heille jatkokoulutusta. Sitä kautta saimmekin muutamia henkilöitä palkattua ja he jäivät meille töihin. Sellainen voisi olla nytkin yksi vaihtoehto, toimitusjohtaja pohtii.
Salminen toivoo samalla, että yhteiskunta parantaisi peruskoulutusta niin, ettei yritysten tarvitsisi aloittaa omaa koulutustaan aivan alkeista.
– Mielestäni nuorten pitäisi saada yhteiskunnalta se peruslähtötaso, jonka hienosäätö tehtäisiin yrityksissä. Kun projekteissa aikataulu on tiukka, ei ole resursseja siihen, että lähdettäisiin aivan nollasta työntekijöiden kanssa.
Konepajan johtaja haikailee mennyttä siinä mielessä, että hän haluaisi palauttaa alalle vanhan teknikkokoulutuksen ja piirustusopin opettamisen.
– Teknikot olivat avainasemassa työnjohto- ja projektitehtävissä. Korkeammalle koulutetut eivät nykyään välttämättä ole innokkaita hakemaan työmaille töihin. Meillä melkein mikä tahansa tehtävä vaatii piirustusten lukutaitoa, ilman sitä ei mikään homma onnistu. Siinä olisi koulutuksessa skarppaamisen paikka, digitaidot eivät teknistä piirustusoppia korvaa, konepajakonkari painottaa.