Suomessa syödään eniten ruisleipää maailmassa, mikä ei liene yllätä. Mutta me suomalaiset syömme kuitenkin enemmän vaaleaa kuin tummaa leipää. Viime vuosina vaaka on kallistunut yhä enemmän vaaleaan suuntaan, erityisesti kauraleipien suosion kasvettua.
Ruokakulttuurimme on muuttunut ja kansainvälistynyt, mutta suomalaisuus ja alueelliset erot näkyvät edelleen ainakin kauppojen leipäosastoilla. Tästä kiitos kuuluu paikallisille leipomoille.
Yksi alueellista leipäkulttuuria ylläpitävä toimija on Parikkalan Pika-Pulla. Koska ollaan itärajalla, tekee leipomo ruislimppua, ruissihtileipää, supikkaita ja karjalanpiirakoita. Koska ollaan Savonlinnan kupeessa, niin lähtee kuormassa kauppoihin myös lörtsyjä. Ja koska eletään 2020-lukua, leivotaan myös kauraleipää, kasvispaloja sekä valkosipulipatonkia. Yritys valmistaa kaikkia leipomotuotteita paitsi kakkuja ja leivoksia.
Pika-Pulla on toimittanut leipomotuotteita Savonlinnan ja Lappeenrannan väliselle alueelle jo vuodesta 1970.
- Isä oli silloin tukkuliikkeessä töissä ja ajeli kaupoille jauhoja ja leipomotuotteita. Hän näki silloin, että Parikkalassa oli tilaa leipomolle. Ja koska hän halusi yrittäjäksi, päätti hän perustaa leipomon sinne, toimitusjohtaja Jouni Heltimoinen kertoo Pika-Pullan historiasta.
Leipomon työntekijämäärä vaihtelee 15–25 henkilöön riippuen vuodenajasta ja sesonkivaihtelusta. Yrityksen liikevaihto on pysynyt vakaana noin kahdessa miljoonassa eurossa, mutta toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi viime aikoina.
- Sesongit vaikuttavat todella paljon leipomoalalla ja ne ovat tärkeitä. Joulu, alkuvuoden laskiaispullat, pääsiäinen, vappu ja kevään juhlat. Sitten on pitkä, hiljaisempi jakso juhannukselta melkein itsenäisyyspäivään asti, Heltimoinen selittää.
Kilpailu asiakkaista on kiristynyt erityisesti kaupungeissa. On valtakunnallisia toimijoita, paikallisia leipomoita ja kauppojen omat paistopisteet.
- Lappeenranta on meille hankalin alue. Sinne tulee koko Suomesta kaikkea, ja sitten siellä on todella hyviä omia toimijoita. Meitä ei siellä edes koeta paikalliseksi. Nykyään pienemmissäkin myymälöissä on omat paistopisteet, kilpailu on kovaa.
Jouni ei itse ollut alun perin suunnitellut jäävänsä perheyritykseen ja leipomoon töihin pysyvästi. Hän oli käynyt kauppaopiston ja työskennellyt yrityksessä nuoresta asti, mutta urahaaveet suuntautuivat muualle.
- Olin juuri päättänyt lähteä muihin hommiin, kun isä kuoli yllättäen vuonna 2004. Oli pakko tarttua ruoriin, että saatiin pidettyä yritys pystyssä. Vähän myöhemmin sitten innostuin alasta, kun tämä on oikeastaan ihan kivaa kuitenkin, yrittäjä myöntää.
Vuosien varrella Jouni on kehittänyt osaamistaan ja käynyt esimerkiksi erilaisia johtajuuskursseja. Nyt aikuisiällä hän osaa arvostaa myös isänsä oppeja.
- Joskus kahdeksanvuotiaana istuin mukana kauppojen takahuoneissa, joissa isä kävi tekemässä kauppaa. Maailma ei ole muuttunut kuitenkaan niin paljon, neuvottelu ja kaupanteko on yhä samanlaista, leipuri hymyilee.
Jounin aikana Pika-Pulla on kehittynyt yritykseksi, joka uudistuu ja kehittää toimintaansa vastaamaan ajan haasteita.
Pika-Pullan toimitusjohtaja Jouni Heltimoinen.
Kuten monilla muillakin perinteisillä yrityksillä, on Pika-Pullallakin ongelmia löytää työvoimaa. Ammattitaitoisia ja pysyviä työntekijöitä on hankala löytää.
- Tältä paikkakunnalta kaikki, kenellä jalka toimii ja jotka pystyvät junaan nousemaan, lähtevät muualle joko opiskelemaan tai töihin. Se on ymmärrettävää. Mutta toisaalta samaan aikaan on Parikkalassa myös työttömyyttä.
Heltimoisen mukaan erityisesti nuoremman työntekijäpolven sitouttaminen on osoittautunut haasteelliseksi. Vaikka yritys on ottanut kesätyöntekijöitä jo useita vuosia, eivät he jää pidemmäksi aikaa.
- Toki leipomoalalla on hankalat työajat ja täällä joutuu oikeasti tekemään myös fyysistä työtä. Se ei houkuttele nuoria alalle.
Positiivisena asiana Jouni mainitsee, että yrityksessä on nyt kolme ukrainalaista työntekijää, jotka ovat sitoutuneet hyvin työhönsä. Vastauksena uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja sitouttamiseen Pika-Pulla on käynnistänyt kunnianhimoisen kehityshankkeen. Imatran Seudun Kehitysyhtiö KEHY tukee hanketta, jossa leipomolle luodaan uudenlainen digitaalinen tuotannonohjausjärjestelmä.
- Kun tulee uusia työntekijöitä, joilla ei ole alan koulutusta, eivät he välttämättä tiedä, mitä taikinaan pitää laittaa. Päätettiin tehdä sellainen järjestelmä, joka auttaa taikinoiden teossa kädestä pitäen, toimitusjohtaja kertoo.
Uudessa järjestelmässä on näyttötaulu, jossa näkyy tehtävät tuotteet. Kun työntekijä valitsee tuotteen, järjestelmä antaa tarkan reseptin ja ohjeet.
- Se näyttää, mitä aineita taikinaan tulee, määrät, sekoitusajat - kaikki. Nuorempi väki on tottunut käyttämään tällaisia laitteita, joten se auttaa varmasti. Laatu tasoittuu, ja virheet vähenevät, Jouni uskoo.
Järjestelmän etuna on myös mahdollisuus työvaiheiden jäljitettävyyteen ja omavalvontaan.
- Järjestelmä helpottaa takaisinvetoa, jos sattuisi jotain. Ja toisaalta se toimii laadunvalvojanakin, kun on checkpointteja. Siun pitää esimerkiksi aina painaa, että olet laittanut suolan, muuten se jättää reseptin kesken, kehittäjä innostuu.
Hankkeen toteutuksessa on ollut mukana Jyväskylästä löytynyt pieni ohjelmistoyritys, ja rahoitusta on haettu Leader-ohjelman kautta. Prosessissa KEHYn rooli on ollut merkittävä.
- Miia Ruohio KEHYstä on hoitanut tämän todella hyvin. Hakemuskaavakkeet on tehty sellaisiksi, että yksin miulla olisi mennyt niiden täyttämiseen älyttömästi aikaa, Jouni kiittelee.
Yrittäjä muistelee lämmöllä myös aiempaa yhteistyötä KEHYn kanssa
- Oli vireillä sellainen yhteistyöhanke, jossa etsittiin kumppaneita pääkaupunkiseudun leipomoista. Se ei mennyt maaliin asti, mutta se oli todella hyvä kokemus.
Pika-Pullan uusi tuotannonohjausjärjestelmä on nyt testivaiheessa: siihen voi jo syöttää reseptejä. Toimitusjohtaja uskoo, että vuoden sisällä järjestelmä toimii täydellä teholla.
- Kun tämä saadaan toimimaan kunnolla, sitä voisi kehittää edelleen ja sitten jossain vaiheessa ehkä tarjota muillekin leipomoille. Mutta ei sitä kannata vielä miettiä, pitää ensin testata ja hioa ominaisuuksia.
Parikkalalaisessa leipomossa arki on hektistä: tuotanto pyörii kuutena päivänä viikossa, ja leipomon johtajan työpäivä alkaa usein aamulla kello 4–5 välillä.
- Tuotteet pitää saada kauppaan kahdeksaan mennessä. Käyn yleensä täällä aamuisin katsomassa, että kaikki rullaa. Sitten soittelen asiakkaille autosta, kun ajan paikasta toiseen.
Toimitusjohtajan työpäivä päättyy yleensä aamupäivällä kymmeneltä tai yhdeltätoista, ellei ole jotain erityistä hoidettavana. Vapaa-aikaansa mies viettää useimmiten maatilan hommissa, koska vaimolla on hevosia. Aikaisemmin hän pelasi golfia, mutta viime vuosina siihen ei ole ollut aikaa.
Heltimoisella muhii jo uusi kehitysidea, johon KEHYä jälleen tarvitaan. Mutta siitä ei voi puhua vielä, ensin pitää saada uusi tuotannonohjausjärjestelmä käyttöön kunnolla.
Pika-Pulla onkin oppikirjaesimerkki yrityksestä, joka ei ole jäänyt paikalleen. Vaikka toimintaympäristö on muuttunut ja kilpailu kiristynyt, etsii yritys aktiivisesti uusia tapoja menestyä. Digitalisaation ja KEHYn tuen hyödyntäminen ovat osoittautuneet oikeiksi apukeinoiksi tällä matkalla.
Mutta niin paljoa toimintaympäristö tuskin tulee muuttumaan, että Pika-Pulla aloittaisi saaristolaisleivän tai kuminalla maustetun ruisleivän leipomisen. Sen verran tiukassa jako itä- ja länsisuomalaisten ruisleipämieltymyksissä istuu.
Jouni Heltimoinen
Toimitusjohtaja
Parikkalan Pika-Pulla Oy
Yritysasiantuntija
Aloittavien ja toimivien yritysten neuvonta, sosiaali- ja terveysala sekä hyvinvointiala, yritysryhmähankkeiden koordinointi, yritystuki- ja hankeneuvonta
Miia Ruohio
miia.ruohio@kehy.fi
p. 044 553 0021
Hiuspalvelu Atlantiksen liiketilassa käy iloinen kuhina, kun liikkeen parturi-kampaajat juttelevat työn ohella asiakkaiden kanssa. Yrittäjä Päivi Frosti pysähtyy kaiken kiireen keskellä hetkeksi pohtimaan Imatraa yrittäjän näkökulmasta.
Tarina yritysjärjestelyistä ja yrittäjän tulevaisuuden suunnitelmista.
Leipomo taklaa leipojapulaa uudella tuotannonohjausjärjestelmällä.
Minna Nousiaisen vaateputiikissa palvellaan suurella sydämellä.